Nauroin, sämpylä tuoksui hyvälle. Keittiöstä kurkisti Leidi. Keittiö oli pieni, steriili ja ahtaan oloinen. Minulla oli haalarit päälläni, mutta Leidi hymyili jo hyväksyvästi, taisi muistaa minut. Menin pöytään. Sara tuli hetken päästä ja istuutui. Ulkona näkyi Kirkkotie, sen takana pelto ja joen rannassa seisovat puut. Ne värjöttivät merituulessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti