…siinä vaiheessa kun Ärtsy toi vääntyneen pyöränrungon korjaamoon, minä kauhistuin.
Kysyin, mikä hänellä oli kädessä.
– Jopo, Ärtsy sanoi eikä katsonut minuun.
– Mitä sille on käynyt?
– Niinkus näet.
Melkein mitä tahansa muuta olisin halunnut, muttei tätä.
– Entä isälle?
Ääneni oli melkein kuiskaus. Ärtsy katsoi minuun varovasti.
– Sille? Ei kai yhtään mitään.
– Eikö? Tuo on isän pyörä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti