Porin Esikosta 3.5. - 10.5.2007

Pelkään kuolemaa
ja käärmeitä
ja hämähäkkejä.
Unelmani on että saisin
monta koiraa ja hevosta

Pelko myllerryksestä ja unelma tulevaisuudesta

Pelkään sotia ja kamalia myrskyjä.
Unelmani on jonain päivänä - olla maailman onnellisin ihminen
ja jakaa onnellisuuteni muille.

"Pelokas"

Nakkilasta 10.10. - 31.10.2006

Mörkö

Mä pelkään kuollakseni Muumien Mörköä!!!

Nakkilasta 10.10. -31.10.2006

WHOA! Jee

Minulla ei ole jopoa
Minulla on
Elämä on

Nakkilasta 10.10. - 31.10.2006

Pelko, että kesä kuluu ohi

Mä pelkään hirveesti,
et kesä menee ohitte, ilman, et tapahtuu mitään ihanaa!
t: Hanski
Hyvää kesää ja iloista lomaa

Päätin vuosi sitten etten pelkäis mitään...

Mä päätin (vuosi takaperin) että en pelkäis mitään /
ei onnistunut
Pelko on tervettä!
terveisin Anniina

p.s. kuolema pelottaa

Näyttelijäksi!

Mä haluisin näytteliäks
ja olen harrastanut teatteria jo 2 vuotta.
ja toivon että näytteliän urani voisi alkaa siitä
p.s. te kuulette minusta vielä!!!

Pelkääkö jätkät karvoja?

Vahalla poistetaan karvoja sääristä.
Mua ei haittaa. Miksi koiraa ei ole karvoihin katsomista, pojilla on viikset
mut tytöillä on oltava karvaton iho?
Pelkääkö jätkät karvoja muka?

Hulluntaudin pelko

Kax lehmää söi laitumella.
toinen kysyi: Pelkäätkö hullun lehmän tautii?
Toinen lehmä sanoi: No mut eihän se tartu helikoptereihin…

Kissaunelmia

Kissat on ihanii!
Lueskelen justiinsa Kissafani lehtee!
Hmm…
Mulla on tiedos kiva ja jännä kesä!
Terkkui musaluokil!

t: Kissahullu Grazy

Terkkuja

Terveisiä Tainalle!

Aira

Pelkään pimeää ja pyöräilyäkin

Mä pelkää pimeää
ja vähä pelkää pyöräillä

Aurinko paistaa

Aurinko paistaa risukasaan

Unelma rakkaasta poikaystävästä

Haluaisin poikaystävän ja voi…

Olen niin väsynyt ja tahtoisin levätä

Pelkään etten saa stressilomaa koulusta :D

Tahdon Jopon

Voi, iäkkäillä naapureilla on oranssi jopo, mutta eivät sitä myy…
mutta jos joka kevät ja syksy kysyn,
niin ehkä sen joskus saan :)
terkuin Pikku Myy

Pelkään ahvenen puraisevan varpaista, kun uin

Pelkään vettä
ja että sieltä tulee ahven ja puraisee varpaan pois.
P.s. pelko 5-vuotiaasta asti

Tulla asianajajaksi

TULLA ASIANAJAJAKSI
(sitten teksti on sutattu yli, joku muu on kommentoinut:)
Onko tämä pelko vai unelma?

Tahdon hyväpalkkaiseen hommaan

Toivon että pääsen johonkin hyväpalkkaiseen hommaan.
sutenööriksi en halua. se olisi irvikuva.

Paljon pelkoja...

Pelkään kuin kuuta nousevaa, että kaverini vakoillee. pelkään käärmeitä

ja että kuolen AIDSiin. se olisi yksi pahimmista peloistani.

Pelkään myös että kirjasto järjestelmä tuhoutuu koska silloin ei pääsisi kirjoittamaan tällaisiin upeisiin kirjoihin.
pelkään myös että karmea opettaja tulee uniini
tai pahoin pitelee minut.

Pelkäänpä vakoilevani taas

Pelkään, että vakoilen taas...

Pelkona: että joku tulee huoneeseen

Ai niin, se toinen… että täytyy kirjoittaa joku pelko kans.
Mulla on sellainen toistuva uni, että joku tulee yöllä kämppääni. Sellainen pelko.

Pelko Joponi puolesta

Pelkään, että joku varastaa minun Joponi, siksi lukitsenkin sen aina telineisiin kiinni.

t. Päivi

Kun on rakkautta, on kaikki!

En tarvitse enää mitään. Mulla on poikakaveri jonka kanssa menen kihloihin,
vain yksi asia puuttuu.
Egyptologian opiskelupaikka!

– rakastunut sielustaan asti

Kaksijakoisuutta?

Toinen pelkää, että minusta…

Lääkäriksi! Joskus haaveilin, että...

Haaveita:
haaveilin joskus, että musta tulis lääkäri.
Hankkisin perheen ja eläisin kunnon elämää!

T: *Somethink*

Muotisuunnittelijaksi!

Minä haaveilen
joskus tulevani
muoti suunnitteliaksi!
M

Pelko, ettei minusta tule...

Taina!
Pelkään, ettei minusta tule isona kirjailijaa
:) terv,
Hanna, Jopon omistaja

Uskon uusiin unelmiin

Uusiin unelmiin uskon.
Pelot toivottavasti vain pahoja unia!

Leila

Pelko läheisten puolesta - ja pieniä unelmia

Pelkään läheisten puolesta, ettei heille vain tapahtuisi mitään pahaa. Unelmia on paljon, mutta kohtalaisen pieniä. Joku voi ehkä toteutuakin vielä.

Onerva

Pelkään sitä mitä olisi pakko tehdä

Pelko:
pelkään tappaa ja nussia.

Lapsuuteni Jopo

Lapsuuteni Jopo:
Keltainen unelma. Kuin aurinko. Sillä pääsi lujaa hiekkateitä ja pikipäällysteistä…
Niin ruostui Jopo, mutta 30 vuoden jälkeen minulla on sitä ikävä.
Onneksi aurinko on!

Seija

Unelmana olla majakanvartija

Unelma:
Haluaisin asua saaressa, meren keskellä, ja vartioida majakkaa. Minulla olisi paljon kissoja ja rakkautta.
Outi

Etteivät unelmat kuolis koskaan

Unelma:
Haluaisin ja unelmoin, että meidän kaikkien, minunkin unelmani vasta kuolemassamme kuolla saavat.

Raimo

Pelkona pyörän rikkoutuminen

Pelko:
että polkupyörän kuluneet kumit puhkeavat kaukana korjaamosta.
Hannele

Punainen tupa ja...

Oli unelma, punainen tupa, pihassa bernhardilaiskoira. Nyt olen unelmassa, vain koira puuttuu… vielä tänään. Olavi Peltonen

Uutta kirjaa!

Unelma on uusi kirja!
Pirjo

Kun unelmat ovat täyttyneet, mitä sitten odottaa?

Tuonpuoleinen on ajatuksen suuruinen; siinä on unelmaa kylliksi. Arto Seppälä, Porissa Kirjassa ja Ruusussa 2006

Unelmasta luopuminenkin on joskus hyvä

Unelma saalishirvestä:
Unelmoin uljaasta hirvestä, jonka saisin saaliikseni, se olisi komeampi kuin toisten saamat. Kerran koira kyyditsi sen eteeni. Jäin ihailemaan pään ylvästä asentoa ja karvan kiiltoa. Päätin: en ammu, menköön jatkamaan sukuansa. Hirvi lähti, juoksi toisen ampujan sihtiin ja hänen pyssynsä paukahti!
Arvi Porista

Joskus on helpompaa antaa unelmalle nimi

Mä pelkään…
mä haluun lastenhoitajaks ja kivan perheen ja pari muksuu. Rakkaudella, K

Ammattina pesäpalloilija

Mä haluisin tulla ammattipesäpalloilijaks, mun ihanan joukkueen kaa <3

Sarjakuvapiirtäjäksi

Mun unelma-ammatti oli pienenä sarjakuvapiirtäjä. Ja nyt ”isona” sama unelma on tullut takaisin.

elän alituista unelmaa

Tuli mieleen kaverin löytämä monen, monen vuoden takainen ystäväkirja, johon olin kirjoittanut ’minusta tulee elektroniikkapelien pelaaja’ kohtaan, jossa kysyttiin, mitä minusta tulee isona.
Elän alituista unelmaa siitä, että alkaisimme kaikki ihmiset toimimaan sellaisen unelman hyväksi, että maapallomme ei hukkuisi ihmisen aiheuttamaan saasteeseen ja väkivaltaan.
Pelkään, että unelmani ei koskaan toteudu ja siksi pelkään perheen perustamista. Lapsi on syytön syntymäänsä. Ja minun ulkonevat etuhampaat syy siihen, että minua kiusattiin sekä henkisesti että fyysisesti lapsena koulussa.
Teemu

Yksi pelko on

Hämähäkkejä!
Taina

Ei kauheita pelkoja

kauheasti en pelkää oikein mitään paitsi itseäni pelkään joskus.
Jotain suurta minusta piti tietysti tulla, mutten tainnut yltää siihen kuin vatsanympäryksessä.
Pia

"Katselin tietä jota kävelimme"

Katselin tietä, jota kävelimme. Tie avautui edessä, maisema odotti paikoillaan. Vaalea ilta paistoi lännen puolelta ja minä tunsin vereni virtaavan ja kohisevan. Ylitimme joen, kävelimme keskustan läpi ja sieltä kotiin. Menin sisälle. Palasin huoneeseen kuin vanhaan vaatteeseen, hetken tuntui ahdistavalta, sitten olo helpottui. Tiesin taas hieman enemmän kuin ennen. Vilkaisin isän puolelle. Hän istui nojatuolissa hiljaisena, väsyneenä ja silmät kiinni. Silitin hiljaa hänen hiuksiaan. En häirinnyt häntä.

"...kettu oli sellainen..."

Me käännyimme pihalta Tohkantielle, siltä Ketunpesäntielle. Kettu oli sellainen nopeajalkainen punaturkki, kapea ja pieniluinen, hännänpää oli piimään kastettu ja kuonossa turkinpippuria. Sen turkissa säihkyi sähkö ja tuli ja auringonlasku, ja pakkasellakin se lämmitti itse itseään. Sellainen minäkin olisin halunnut olla, ihan tavallinen kettu.

"...sämpylä tuoksui hyvälle..."

Nauroin, sämpylä tuoksui hyvälle. Keittiöstä kurkisti Leidi. Keittiö oli pieni, steriili ja ahtaan oloinen. Minulla oli haalarit päälläni, mutta Leidi hymyili jo hyväksyvästi, taisi muistaa minut. Menin pöytään. Sara tuli hetken päästä ja istuutui. Ulkona näkyi Kirkkotie, sen takana pelto ja joen rannassa seisovat puut. Ne värjöttivät merituulessa.

"Korjaamolla oli aiemmin"

Korjaamolla oli aiemmin toiminut huoltoasema, muistin sen hämärästi, vaikka minun on täytynyt olla todella minipieni siihen aikaan – jos se silloinkaan on toiminut vilkkaasti, miksi se muuten olisi lopetettu. Nykyisin rakennus toimi korjaamona, mutta vanhat ja pyöreämuotoiset bensa-automaatit olivat edelleen pihassa. Asemalla oli ollut kaksi pumppua. Rapatussa rakennuksessa oli ollut korjaamo, toimistohuone ja tila, jossa oli myyty kaikkea huoltamolla myytävää. Kaikkiaan se oli hieno rakennus, aitoa kuusikymmenluvun alun tyyliä. Nykyisen korjaamon montulle mahtui yksi auto tai useampia pyöriä, sivulle jäi vielä kapea työskentelytila. Siellä oli faxipuhelin, muttei mitään ihmeellisiä luksusjuttuja; vessa muttei suihkuja ja niin poispäin. Naapurioven takana toimi polkupyöräkorjaamo, Jasun korjaamo.

"kun Ärtsy toi vääntyneen..."

…siinä vaiheessa kun Ärtsy toi vääntyneen pyöränrungon korjaamoon, minä kauhistuin.
Kysyin, mikä hänellä oli kädessä.
– Jopo, Ärtsy sanoi eikä katsonut minuun.
– Mitä sille on käynyt?
– Niinkus näet.
Melkein mitä tahansa muuta olisin halunnut, muttei tätä.
– Entä isälle?
Ääneni oli melkein kuiskaus. Ärtsy katsoi minuun varovasti.
– Sille? Ei kai yhtään mitään.
– Eikö? Tuo on isän pyörä.

"Pysähdyin portille"

Pysähdyin portille ja seisahduin tasoittamaan hengitystä. Mietin sitä hiljaa, äkkiä kaikki tunteet hävisivät, hengitys tasaantui, tuntui kuin olisi tullut tyyntä.
Kyllä sellaista tapahtui. Ihmisten välillä tapahtui mitä vain.

"Isä nosti Joponsa sivuun"

Sitten isä nosti Joponsa sivuun, hiljaisesti ja hitaasti. Puistelin ruohonkorsia lahkeesta. Jos isä masentuisi tästä taas? Hän oli muutenkin synkkä kuin sielunsa myynyt. Minä tuijotin pyörää. Se ruosteluumu, räyskä rollaattori oli niin kirpputorin näköinen ettei edes näyttänyt pyörältä, mutten antanut sen hämätä itseäni. Nuo rakkineet, nuo Jopot, olivat niin kalliita että maksoivat yhtä paljon kuin hyvä mopo. Tasan yhtä paljon.
Isä tarttui pyörään, hän nosti jalkansa sen yli ja kokeili istumista. Pitkine jalkoineen hän oli Jopon selässä kuin venytetty Woody Allen, yksi pitkä surkeuden korotus Jopon kahden nollan muotoisen pyöränrinkulan päälle. Hän sovitteli käsiään sopivalle etäisyydelle, vaan ei polkaissut, ei laskenut liikettä irti.

"Minä olen Miriam"

Minä, minä olen Miriam, tyttö Ketunpesäntiellä. Enkä halunnut jäädä tänne enää hetkeksikään. Elämäni ei tarvitse olla yksinkertaista ja selkeää. Sellainen olisi tylsää. Halusin palan tavallista arkea, jotakin mistä pitää kiinni, tavallisen kesän… Ei sen pitänyt mennä näin.

"En halunnut nähdä Saraa nyt"

En halunnut nähdä Saraa nyt. Otin kunnon vauhdin ja hyppäsin niin kauas vasemmalle kuin saatoin, varmistin ettei penkalle jäänyt jälkiä ja piilouduin tummien kuusenrunkojen lomaan.
Kuusikkoa parempaa ei olekaan, varsinkin jos siellä on kiviä ja mättäitä. Pimeässä kuusikko on loistava piilo, se on kuin kaivon pohja ja varjon varjo. Sara juoksi ohitseni niin kuin vain hyväkuntoinen yhdeksäsluokkalainen voi pinkoa, siis lujaa. Olin jo kohottautumassa, kun Sara pysähtyi katsomaan taakseen.

Jopoja ja unelmia...

Nuortenromaanissa Jopokompleksi päähenkilönä on 16-vuotias Miriam - Miri siis. Hän kysyy, eikö voi luottaa ihmisiin. Ja vastaa, ettei voi.
Tarina kertoo unelmista ja peloista. Miri tahtoo vain elää niin kuin parhaiten osaa, mutta täällä se vain ei tunnu onnistuvan. Täällä - eli Ketunpesän tien varressa, Eurajoella. Paljon saa vettä joessa virrata, ennenkuin asiat muuttuvat, mutta Miri saa paljon muutettua.

Jopo, kaunis ja kestävä pyörä...
Autokorjaamo...
Baari...

Valokuvat olivat osa romaanin kirjoitusvaihetta. Nyt näiden kuvien kautta pääsee paitsi vilkaisemaan Mirin ympäristöä, niin myös kuulemaan toisten näyttelyn kirjaan kirjoittamia kommentteja.
Vieraskirjana ollut Unelmien ja Pelkojen kirja tallensi monen sadan kävijän kommentit ja vastaukset.
Vieraskirja kysyi jokaiselta:

• Kysyn sinulta unelmiasi, pelkojasi, painajaisiasi, toiveammattiasi...
• Kohtaat kaikkia näitä silloinkin, kun kirjojen kannet ovat sulkeutuneet tai niitä ei ole vielä avattukaan. Jaa siis...
• Unelmat ja pelot vaikuttavat meissä. Uskomme olevamme niiden kanssa yksin. Mutta onko niin todella?
• Mitä sinusta tulee isona? Vai oletko jo liian iso?