En halunnut nähdä Saraa nyt. Otin kunnon vauhdin ja hyppäsin niin kauas vasemmalle kuin saatoin, varmistin ettei penkalle jäänyt jälkiä ja piilouduin tummien kuusenrunkojen lomaan.
Kuusikkoa parempaa ei olekaan, varsinkin jos siellä on kiviä ja mättäitä. Pimeässä kuusikko on loistava piilo, se on kuin kaivon pohja ja varjon varjo. Sara juoksi ohitseni niin kuin vain hyväkuntoinen yhdeksäsluokkalainen voi pinkoa, siis lujaa. Olin jo kohottautumassa, kun Sara pysähtyi katsomaan taakseen.
Kuusikkoa parempaa ei olekaan, varsinkin jos siellä on kiviä ja mättäitä. Pimeässä kuusikko on loistava piilo, se on kuin kaivon pohja ja varjon varjo. Sara juoksi ohitseni niin kuin vain hyväkuntoinen yhdeksäsluokkalainen voi pinkoa, siis lujaa. Olin jo kohottautumassa, kun Sara pysähtyi katsomaan taakseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti