Me käännyimme pihalta Tohkantielle, siltä Ketunpesäntielle. Kettu oli sellainen nopeajalkainen punaturkki, kapea ja pieniluinen, hännänpää oli piimään kastettu ja kuonossa turkinpippuria. Sen turkissa säihkyi sähkö ja tuli ja auringonlasku, ja pakkasellakin se lämmitti itse itseään. Sellainen minäkin olisin halunnut olla, ihan tavallinen kettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti