Lapsuuteni Jopo:
Keltainen unelma. Kuin aurinko. Sillä pääsi lujaa hiekkateitä ja pikipäällysteistä…
Niin ruostui Jopo, mutta 30 vuoden jälkeen minulla on sitä ikävä.
Onneksi aurinko on!
Seija
torstai 5. huhtikuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Minä en koskaan saanut omaa Jopoa.
Minä en halunnut Jopoa, vaan Tunturi Ponin, jonka sitten ajoin aivan loppuun…
Pekka
Lähetä kommentti