Katselin tietä, jota kävelimme. Tie avautui edessä, maisema odotti paikoillaan. Vaalea ilta paistoi lännen puolelta ja minä tunsin vereni virtaavan ja kohisevan. Ylitimme joen, kävelimme keskustan läpi ja sieltä kotiin. Menin sisälle. Palasin huoneeseen kuin vanhaan vaatteeseen, hetken tuntui ahdistavalta, sitten olo helpottui. Tiesin taas hieman enemmän kuin ennen. Vilkaisin isän puolelle. Hän istui nojatuolissa hiljaisena, väsyneenä ja silmät kiinni. Silitin hiljaa hänen hiuksiaan. En häirinnyt häntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti